Aiemmin kirjoitin välipalan puutteesta ja luulen että proteiinipatukka on mulle paras vaihtoehto. Kahvin kanssa mutusteltuna se menee herkusta. Ostinkin kauppareissulla useampaa laatua kokeiluun. Tänään "herkuttelin" lakun makuista mutta ei se lakua ollut nähnytkään eikä tarvii ostaa toiste. Jospa muut maut olisivat parempia.
Tämän päivän ruokavalion suhteen saa käyttää enemmänkin mielikuvitusta jos meinaa yhdistää sitä juttailuun. Taisi mennä enemmänkin karppauksen puolelle aamupuuroa lukuunottamatta. Kalorit jokatapauksessa siinä vähän päälle 1600 niin olen tyytyväinen. :) Reippaalla vajaan 50 minuutin lenkillä kävin hikoilemassa. Voi olla että hikoilu johtui eniten liiallisesta pukeutumisesta. :D Päivällä pompin puolituntisen Kinectin edessä. Tein siinä lihaskunto-osioita ja kyllä jaloissa vaan tuntuu.
Tulevana haasteenani on huomenna alkava matka toiselle puolelle Suomea. Tähän kohtaan on niin monesti aiemmin tyssännyt kevennysyritykset ja nyt yritän kaikin voimin ettei niin käy. Sukulaisten luo mennessä asetun aina johonkin loma-moodiin ja siihen ei tosiaan kuulu syömisten tarkkailu vaan herkuttelu. Reissun jälkeen kotiin tullessa ei ruotuun palaaminen ole onnistunut vaan herkuttelu jää päälle. Nyt tiedossa on useampi kahvipöytä herkkuineen ja yhdet juhlatkin joten houkutuksilta en tule välttymään. Totaalikieltäytymiseen en aio ryhtyä vaan pohdin tarkkaan mitä herkkua otan ja pieni annos riittää. Yleensä tulee syötyä vähän kaikkea ja kun pöydällä on useampaa sorttia niin helposti kalorimäärät nousee mahdottoman korkeiksi. Toinen haasteen paikka on liikkuminen koska se loma-moodi liittyy tähänkin. Vaunut otetaan minille mukaan niin tavoitteeksi voisi ottaa päivittäisen lenkin päiväuniaikaan.
Reissun päällä en todennäköisesti ehdi kirjoittelemaan joten seuraava päivitys tullee ensi viikon loppupuolella.
torstai 25. huhtikuuta 2013
keskiviikko 24. huhtikuuta 2013
Kotipäivä
Tämä päivä vietettiin minin kanssa kaksin ja kotioloissa sitä riivaavan flunssan takia. Päivä tuntui jokseenkin pitkältä mutta nyt on pieni unten mailla ja äiskä töllöttänyt subilta pullukkaa. Aika harmillisesti jäi 100g kiinni isoin voittosumma. :/ Nyt täytyy sanoa että olen kiitollinen miehestäni joka ei ole mun syömisistä kettuillut eikä koskaan puuttunut vaihteleviin ruokavalioihin. Aina se on väittänyt valehdellut pitävänsä minusta juuri sellaisena kuin olen. :) Viimeiset pari kertaa pikaruokaa hakiessaan on kysynyt että saako hakea vai tuleeko mulle liian kova houkutus. Hyvin olen kestänyt katsella kun toinen syö kebabia tai pizzaa. Tosin pizzaa maistoin yhden palan.
Tänään söin kahteen otteeseen eilistä ruokaa koska en kaupoille viitsinyt nuhanenää raahata. Aika aneemiset ruoat tänään siis oli mutta kyllä niillä hengissä pysyy. Kiloklubiin syömiseni naputtelin ja kokonaiskalorimäärä on vähän reilu 1600. Liikuntaa tuli pienen lenkin muodossa vaikka vauhti vaunujen ja kahden koiran kanssa ei ole päätä huimaava. Myöhemmin pompin vielä hetken (n. 30min) Kinectin edessä Your Shapen tahtiin ja sainkin sopivan hien pintaan. Se on tosi kiva ja monipuolinen peli mutta liian harvoin on tullut pelailtua. Ne esivalmistelut on ehkä se suurintekosyy kun täytyy olohuoneeseen tehdä tilaa jotta mahtuu pomppimaan. Täytyykin jatkossa laittaa sen kanssa hiki virtaamaan minin päikkäreiden aikaan.
Ps. Kävin aamulla vaa'alla ja se näytti 101,7.. Huih mutta en sitä nyt enempää merkkaile minnekään
Tänään söin kahteen otteeseen eilistä ruokaa koska en kaupoille viitsinyt nuhanenää raahata. Aika aneemiset ruoat tänään siis oli mutta kyllä niillä hengissä pysyy. Kiloklubiin syömiseni naputtelin ja kokonaiskalorimäärä on vähän reilu 1600. Liikuntaa tuli pienen lenkin muodossa vaikka vauhti vaunujen ja kahden koiran kanssa ei ole päätä huimaava. Myöhemmin pompin vielä hetken (n. 30min) Kinectin edessä Your Shapen tahtiin ja sainkin sopivan hien pintaan. Se on tosi kiva ja monipuolinen peli mutta liian harvoin on tullut pelailtua. Ne esivalmistelut on ehkä se suurin
Ps. Kävin aamulla vaa'alla ja se näytti 101,7.. Huih mutta en sitä nyt enempää merkkaile minnekään
tiistai 23. huhtikuuta 2013
Sateinen tiistai ja puuttuva välipala
Tänään ruokailut onkin jo eilistä paremmalla mallilla. Aamupalalla pistelin napaani puuroa, raejuustoa ja mehukeittoa. Raejuuston suuri ystävä en ole mutta kokeilujen kautta olen saanut sen menemään lähes huomaamatta. Laitan siis puurohiutaleet, raejuuston ja veden mikroon yhdessä lämpenemään niin raejuusto oikeastaan häviää puuron joukkoon. Mehukeiton juon erikseen lasista. Ensimmäisellä kerralla taisin sekoittaa puuron joukkoon kylmänä raejuuston ja mehukeiton eikä ollut oksu kaukana. :S Lounaaksi tein itselleni tonnikalasalaatin (provencen salaattisekoitus, tomaatti, kurkku, paprika, muna ja tonnikala mexicana) ja söin siinä samalla kaksi palaa Realia Floralla. Salaatinkastiketta käytän myös kun muuten salaatti maistuu niin puulta. Päivälliseksi tulossa broilerin rintaleikettä toivottavasti ilman matoyllätyksiä ja riisiä.
Ongelmani tänään onkin välipala. GFG käskee syömään rahkaa tai proteiinipatukkaa mutta rahkaa en kahta kertaa päivässä viitsi mussuttaa. Mitään patukoita ei mulla nyt ole enkä kauppaankaan pääse kun mini nukkuu pihalla. Muutakaan välipalaksi kelpaavaa en äkkiseltään keksinyt joten joinkin sitten kaksi kuppia kahvia. Niinkin hieno ateria siis. Ehkäpä täytyy hankkia niitä patukoita kun aiemmin olen niillä saanut tyydytettyä makeanhimoani menestyksellä. Viimeksi taisin tilata niitä jostain nettikaupasta kun sai edullisemmin mutta en kuollakseni muista ko. nettikaupan nimeä..
Liikunta jää kyllä tänään viitseliäämmille ja terveemmille. Kurkkuun on muuttanut kaktus ja nuhankin pukkasi. :( Kai sitä voisi salille mennä mutta jotenkin niin veltto meininki tänään että en taida lähteä tappelemaan itseni kanssa. Monet sanoo että liikkuessa sitä virkistyy ja harmitukset katoaa mutta ei mulla, korkeintaan tuplautuu. Jos on jo valmiiksi huono fiilis niin en jaksa tehdä liikkeitä kunnolla ja mietin vaan sitä hetkeä kun saa kävellä salin ovesta ulos. Ulkona tosiaan sataa enkä omista vedenpitäviä ulkoiluhousuja jotka mahtuisi jalkaan joten lenkkikin saa jäädä välistä. Jos huomenna sitten paremmalla menestyksellä..
Ongelmani tänään onkin välipala. GFG käskee syömään rahkaa tai proteiinipatukkaa mutta rahkaa en kahta kertaa päivässä viitsi mussuttaa. Mitään patukoita ei mulla nyt ole enkä kauppaankaan pääse kun mini nukkuu pihalla. Muutakaan välipalaksi kelpaavaa en äkkiseltään keksinyt joten joinkin sitten kaksi kuppia kahvia. Niinkin hieno ateria siis. Ehkäpä täytyy hankkia niitä patukoita kun aiemmin olen niillä saanut tyydytettyä makeanhimoani menestyksellä. Viimeksi taisin tilata niitä jostain nettikaupasta kun sai edullisemmin mutta en kuollakseni muista ko. nettikaupan nimeä..
Liikunta jää kyllä tänään viitseliäämmille ja terveemmille. Kurkkuun on muuttanut kaktus ja nuhankin pukkasi. :( Kai sitä voisi salille mennä mutta jotenkin niin veltto meininki tänään että en taida lähteä tappelemaan itseni kanssa. Monet sanoo että liikkuessa sitä virkistyy ja harmitukset katoaa mutta ei mulla, korkeintaan tuplautuu. Jos on jo valmiiksi huono fiilis niin en jaksa tehdä liikkeitä kunnolla ja mietin vaan sitä hetkeä kun saa kävellä salin ovesta ulos. Ulkona tosiaan sataa enkä omista vedenpitäviä ulkoiluhousuja jotka mahtuisi jalkaan joten lenkkikin saa jäädä välistä. Jos huomenna sitten paremmalla menestyksellä..
maanantai 22. huhtikuuta 2013
Aloituspaino ja päänsärkyä
Tämä päivä alkoi vähemmän rattoisasti päänsäryn siivittämänä eikä talosta löytynyt ainuttakaan Buranaa. Vaa'alle kuitenkin pomppasin heti herättyäni ja lukema oli tasan 103.
Aamiaiseksi suunniteltu puuro jäi välistä pahoinvoinnin takia ja tilalle tuli kaksi palaa Realia margariinilla ja juustolla. Tahmean aamunaloituksen jälkeen kurvattiin apteekin kautta vauvajumppaan ja jumppailut menikin aika löysäillen koska olo alkoi kohentua vasta tunnin loppupuolella. Jumpan jälkeen on aina tarjolla juotavaa ja jotain hyvyyksiä ja tämä oli ensimmäinen kerta kun join vaan kahvin ja katselin kun muut murusti keksejään. Tosin jumppailun jälkeen suuntasin päiväkahville ystäväni luo, missä oli tarjolla sulhaspiirakoita, ruisleipää lisukkeineen ja rahkapullaa. Kotiin tultuani söin annoksen makaronilaatikkoa ja salaattia. Parin tunnin päästä oli taas nälkä ja söin Nutrilett-patukan. Iltapalaksi rahkaa mehukeitolla. Kiloklubilla laskeskelin päivän kaloreita ja sain tulokseksi vähän vajaa 1500. Ei millään lailla esimerkillinen päivä mutta huomenna ollaan kotona niin on helpompaa tuo syömisen tarkkailu.
Jumpan lisäksi liikuntaa tuli lenkkeilyn muodossa. Sykemittarinkin otin huvikseni matkaan. Aikaa meni 40min, keskisyke 126 ja kaloreita paloi 285. Sykemittaria en ole käyttänyt aikoihin ja käyttöönotossa sai taas todeta ettei ole se penaalin terävin kynä. Vaihdettuani molempiin osiin patterit ja luettuani ohjekirjaakin hyvän tovin huomasin että minulla oli päällä Polarin sykevyö ja rannevärkissä lukee Suunto. Epähuomiossa olin ottanut miehen vyön kun ne samassa laatikossa pyörii. Ei siis ihme etten saanut lukemia kun aiemmin kävin lenkillä. :D Oikean vyön löydyttyä homma hivenen helpottui, tosin en tykkää Suunnostani kun se on jotenkin niin vaikeatajuinen ja vyökin on jotenkin inhottavan kova. Taidankin ottaa miehen Polarin seuraavalla kerralla kun sen kanssa tulen paremmin toimeen...
Aamiaiseksi suunniteltu puuro jäi välistä pahoinvoinnin takia ja tilalle tuli kaksi palaa Realia margariinilla ja juustolla. Tahmean aamunaloituksen jälkeen kurvattiin apteekin kautta vauvajumppaan ja jumppailut menikin aika löysäillen koska olo alkoi kohentua vasta tunnin loppupuolella. Jumpan jälkeen on aina tarjolla juotavaa ja jotain hyvyyksiä ja tämä oli ensimmäinen kerta kun join vaan kahvin ja katselin kun muut murusti keksejään. Tosin jumppailun jälkeen suuntasin päiväkahville ystäväni luo, missä oli tarjolla sulhaspiirakoita, ruisleipää lisukkeineen ja rahkapullaa. Kotiin tultuani söin annoksen makaronilaatikkoa ja salaattia. Parin tunnin päästä oli taas nälkä ja söin Nutrilett-patukan. Iltapalaksi rahkaa mehukeitolla. Kiloklubilla laskeskelin päivän kaloreita ja sain tulokseksi vähän vajaa 1500. Ei millään lailla esimerkillinen päivä mutta huomenna ollaan kotona niin on helpompaa tuo syömisen tarkkailu.
Jumpan lisäksi liikuntaa tuli lenkkeilyn muodossa. Sykemittarinkin otin huvikseni matkaan. Aikaa meni 40min, keskisyke 126 ja kaloreita paloi 285. Sykemittaria en ole käyttänyt aikoihin ja käyttöönotossa sai taas todeta ettei ole se penaalin terävin kynä. Vaihdettuani molempiin osiin patterit ja luettuani ohjekirjaakin hyvän tovin huomasin että minulla oli päällä Polarin sykevyö ja rannevärkissä lukee Suunto. Epähuomiossa olin ottanut miehen vyön kun ne samassa laatikossa pyörii. Ei siis ihme etten saanut lukemia kun aiemmin kävin lenkillä. :D Oikean vyön löydyttyä homma hivenen helpottui, tosin en tykkää Suunnostani kun se on jotenkin niin vaikeatajuinen ja vyökin on jotenkin inhottavan kova. Taidankin ottaa miehen Polarin seuraavalla kerralla kun sen kanssa tulen paremmin toimeen...
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
Blogin avaus
Hei ja tervetuloa seuraamaan isoa urakkaani taistelussa liikakiloja vastaan!
Olen 26-vuotias pullukka ja koko aikuisikäni olen näitä liikakiloja mukanani raahannut. Laihdutushistoriani on pitkä ja kivinen mutta kertaakaan en ole normaalipainoon päässyt. Nyt tavoitteena olisi vihdoin päästä sinne normaalipainoontai edes lähelle sitä. Ajattelin blogin tuovan siihen lisäpotkua "julkisuudellaan" vaikka en tätä blogia aio lähimmilleni paljastaa. Pidettäköön siis meidän välisenä asiana. :)
Tilanteeni parhaillaan on se että kulutan päiväni "lomaillen" eli itseni lisäksi huolehdin alle puolivuotiaan mini-ihmisen hyvinvoinnista. Sivutoimeeni kuuluu 24/7 maitobaarin ominaisuus vielä hetken aikaa eli hampaat irvessä en aio laihduttaa ennen kun mini syö muutakin ruokaa. Ruokavaliossani aion käyttää raamina Jutta Gustafsbergin GoFatGo-ohjetta lisäten siihen hiilareita. Elämä on tällä hetkellä aika menevää ja kyläpaikkoihin en aio rahkapurkkeineni mennä vaan syödä mitä tarjotaan. Näissä tilanteissa tavoitteeni on pysyä kohtuudessa ja opetella sitä kohtuutta. Liikuntaa olen harrastanut aina (enemmän tai vähemmän) ja se tuleekin olemaan tärkeä tekijä painonpudotuksessani. Kerran viikossa käymme minin kanssa jumpassa ja sen lisäksi minulla on jäsenyys kuntosalille (siihen kuuluu myös jonkin verran ohjattuja ryhmäliikuntatunteja mutta niille en ole vielä uskaltautunut). Lenkkeilyä tulee harrastettua myös olosuhteiden pakosta karvakasojen ulkoilutuksen muodossa.
Miksi minusta siis tuli pullukka? No sen kun tietäisi mutta oikeastaan yläasteelta saakka olen ollut ylipainoinen. Muutaman kerran olen saanut laihdutettua 15-20kg mutta aina olen samaan tilanteeseen palannut. Vuosi sitten aloin odottaa esikoistani ja ajattelin että yritän pitää painon samassa koko raskausajan eli toiveena oli että olisin laihtunut sen raskauden painon verran. No toisin kävi ja kiloja tuli 20(kaksikymmentä!!!) ja siitä voin syyttää vain itseäni. Viikossa pullautuksesta tästä putosi 10kg mikä oli vauvasta ja valtavasta turvotuksesta johtuvaa mutta ne toiset kymmenen onkin sitten ihan vaan laardia. Seuraava oletus oli että imetys pudottaisi painoa vähällä vaivallaitsestään. Taas voidaan todeta sama toteamus eli ei ihan mennyt niin. Vaikutus on mielestäni aika pieni ja edelleen pelkkä suklaapatukan näkeminen saa vaa'an värähtämään.
Tästä päästäänkin niihin karmaiseviin lukuihin. Tämän hetken paino on jotain 103-104kg tienoilla, tarkan luvun otan huomenna ja punnituspäiväksi voisinkin ottaa maanantain. Se ns. normaalipainoni on ollut vuosia siinä 92-94kg. Siihen toivon nyt ensin pääseväni jotta omat vaatteeni mahtuisivat päälleni ja siitä pienin askelin kohti normaalipainon ylärajaa. Pituutta varteeni on kertynyt 165cm joten 68kg painossa olisin normaalin puolella. Minulla on siis yli 35 kilon urakka edessäni. Huhhuh.
Pääasiassa kirjoitan siis itseäni varten mutta jos eksyt tänne lueskelemaan niin jätä rohkeasti kommentti. :)
Olen 26-vuotias pullukka ja koko aikuisikäni olen näitä liikakiloja mukanani raahannut. Laihdutushistoriani on pitkä ja kivinen mutta kertaakaan en ole normaalipainoon päässyt. Nyt tavoitteena olisi vihdoin päästä sinne normaalipainoon
Tilanteeni parhaillaan on se että kulutan päiväni "lomaillen" eli itseni lisäksi huolehdin alle puolivuotiaan mini-ihmisen hyvinvoinnista. Sivutoimeeni kuuluu 24/7 maitobaarin ominaisuus vielä hetken aikaa eli hampaat irvessä en aio laihduttaa ennen kun mini syö muutakin ruokaa. Ruokavaliossani aion käyttää raamina Jutta Gustafsbergin GoFatGo-ohjetta lisäten siihen hiilareita. Elämä on tällä hetkellä aika menevää ja kyläpaikkoihin en aio rahkapurkkeineni mennä vaan syödä mitä tarjotaan. Näissä tilanteissa tavoitteeni on pysyä kohtuudessa ja opetella sitä kohtuutta. Liikuntaa olen harrastanut aina (enemmän tai vähemmän) ja se tuleekin olemaan tärkeä tekijä painonpudotuksessani. Kerran viikossa käymme minin kanssa jumpassa ja sen lisäksi minulla on jäsenyys kuntosalille (siihen kuuluu myös jonkin verran ohjattuja ryhmäliikuntatunteja mutta niille en ole vielä uskaltautunut). Lenkkeilyä tulee harrastettua myös olosuhteiden pakosta karvakasojen ulkoilutuksen muodossa.
Miksi minusta siis tuli pullukka? No sen kun tietäisi mutta oikeastaan yläasteelta saakka olen ollut ylipainoinen. Muutaman kerran olen saanut laihdutettua 15-20kg mutta aina olen samaan tilanteeseen palannut. Vuosi sitten aloin odottaa esikoistani ja ajattelin että yritän pitää painon samassa koko raskausajan eli toiveena oli että olisin laihtunut sen raskauden painon verran. No toisin kävi ja kiloja tuli 20(kaksikymmentä!!!) ja siitä voin syyttää vain itseäni. Viikossa pullautuksesta tästä putosi 10kg mikä oli vauvasta ja valtavasta turvotuksesta johtuvaa mutta ne toiset kymmenen onkin sitten ihan vaan laardia. Seuraava oletus oli että imetys pudottaisi painoa vähällä vaivalla
Tästä päästäänkin niihin karmaiseviin lukuihin. Tämän hetken paino on jotain 103-104kg tienoilla, tarkan luvun otan huomenna ja punnituspäiväksi voisinkin ottaa maanantain. Se ns. normaalipainoni on ollut vuosia siinä 92-94kg. Siihen toivon nyt ensin pääseväni jotta omat vaatteeni mahtuisivat päälleni ja siitä pienin askelin kohti normaalipainon ylärajaa. Pituutta varteeni on kertynyt 165cm joten 68kg painossa olisin normaalin puolella. Minulla on siis yli 35 kilon urakka edessäni. Huhhuh.
Pääasiassa kirjoitan siis itseäni varten mutta jos eksyt tänne lueskelemaan niin jätä rohkeasti kommentti. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)